Elokuva, jossa ei kukaan kuole

10869378_10206849240778504_4102578040282117015_o 11096544_10206849240538498_8718279838260231559_o 11121746_10206849240938508_2524112137089541656_o 11146499_10206849242378544_3631055571339461157_o11140770_10206849259778979_100870129219376124_o  11154825_10206849259978984_6822981020702295446_o
Maaliskuu meni ja huhtikuukin kohta ohi. Pääasiassa istun lukemassa gradukirjoja, joogailen, alotin Acromatics-kurssin ja juoksen ja pyöräilen kymmeniä kilometrejä päivittäin, että olisin kesällä valmis lähtemään vähän kauemmaksikin retkelle eikä stoppais siihen, että kunto ei riittäis.
Arki on vähän semmosta päivästä toiseen itseään toistavaa, mut sit on myös tosi hauskoja juttuja, kuten Kulttuurikahvila Laiturin perustamiseen liittyviä asioita ja avajaisten suunnittelua.
Ens viikolla on taas aika muuttaa. Ihan naurettavaa tää alkaa miustakin jo olemaan, mutta ei kai sille mitään jos asiat muuttuu ja entinen koti ei enää olekaan se ennen niin hyvältä tuntunut paikka. Pakkaaminen on kyl aina jollain tapaa terapeuttista ja samalla saa puntaroida mitä asioita ja tavaroita tahtoo kuljettaa mukanaan.
Kevät menee aina niin nopeesti. Tänä vuonna se on näistä muutoksista huolimatta aika hyvä. Kadut pölyää ja ilma vaihtelee räntäsateen ja auringon välillä kun maanisdepressiivisen mieliala. Oon kai allerginen. Siitepölylle, lentelevälle hiekalle tai jollekin? Mut en anna sen häiritä ja nautin tosta nousevasta lämmöstä.

P-K Keränen tekee tästä kappaleesta aika hyvän.

Leave a comment