Vähän jäänyt kuukauden takaisesta reissusta kirjoittaminen. Huomenna tulee kuukausi kuluneeksi siitä, kun lähdettiin älyttömään matkaan Jyväskylän bussiasemalta kohti Saksaa. Siitä seurasikin aika monen monta tuntia erinäisissä kulkuneuvoissa. Matka meni kutakuinkin tällaista reittiä: Jyväskylä-Helsinki-Lontoo-Dover-Calais-Lille-Gent-Bryssel-Köln-Berliini-Varsova-Kaunas-Vilna-Rika-Pärnu-Tallinna. Välissä oli myös jotain pienempiä kaupunkeja, joiden nimiä en muista enää.
Pisin etappi oli Berliinistä Tallinnaan, joka nökötettiin Ecolinesin bussissa katsoen elokuvia ja kuunnellen musiikkia. 26,5 tuntia meni yllättävän kivuttomasti.
Mitä jäi mieleen. Jotenkin hankalaa kirjoittaa jälkikäteen mitään järkevää, kun tuntuu, että pariin viikkoon mahtui niin paljon kaikkea. Ikimuistoisimpia ovat muistot öisiltä Berliinin kaduilta, David Bowien entisiltä kotikulmilta, naurunsekaisista metromatkoista ja puistopiknikeistä.
Hostellihuoneen aamuista, ruokamyrkytyksestä kun molemmista tuntui, että mahalaukku tulee ulos tai siitä, kun seikkailtiin Kölnin kaduilla jättimäisen pullapojan kanssa. Tai kun loppumatkasta en saanut enää rinkkaa omin avuin selkään ja menetin puhekykyni, kun tuntui, että en saa happea sen ihmispainoisen taakan alla.
Tallinna yllätti positiivisesti, kun siellä ehti olemaan muutamia päiviä. Tutustuttiin paikallisiin ja käytiin Woodstock-baarissa Punk-öö -festareilla.
Reissun jälkeen podin ankeaa kotiinpaluu-masennusta, mutta se laantui nopeasti. Yhtä nopeasti palasi myös matkakuume, joka on taas siinä pisteessä, että katselen mielellään maailmankarttaa ja pohdin tulevia.
hylatytaskeleet 